Mietin kauan, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa. Olen nimittäin viime päivien aika mennyt tunnetilasta toiseen. Pääasiassa olen ollut onnellinen. Kun tunnen onnellisuutta tai tunnen olevani tyytyväinen elämääni, niin olen aina vähän ihmeissäni. Nämä tunteet jäävät usein muiden tunteiden taakse, kuten ahdistuksen ja yksinäisyyden.

Onnellisuus

Kun istumme perheenä vanhimman tyttären sängyllä miettimässä uudelle koiranpennullemme nimeä, pysähdyn hetkeksi ja mietin, että kuinka olenkin näin onnekas. Tunnen myös ylpeyttä siitä, että olen saanut tämän aikaiseksi.

Käyn illalla suihkussa ja huomaan etten odota vain nukkumaanmenoa. Odotan hyvää iltapalaa ja sitä, että lasten mentyä sänkyyn voimme mieheni kanssa katsoa elokuvaa. Totean, että juuri nyt olen onnellinen.

Kun menen illalla sänkyyn mieheni viereen makaamaan, olen hirveän kiitollinen siitä, että saan joka yö nukahtaa hänen viereen. Olen kiitollinen siitä, että hän on mieheni mutta myös paras ystäväni. On ihanaa, että hän saa minut nauramaan.

Ahdistus

On taas maanantai. Jostain syystä olen nyt parina viime arkipäivänä herännyt jo ennen herätyskelloa kello 6.35. Nousen ylös, vaikka väsyttää, koska haluan juoda kahvini ennen kuin muu perhe herää. Mies lähtee töihin ja lapset kouluun. Lupasin itselleni, että menen salille aamulla. Juon aamusmoothien ja vielä toisen kupin kahvia. Selailen netistä vaatteita lapsille, en tilaa kuitenkaan vielä mitään (en saanut sitäkään aikaiseksi). Väsyttää ja päätän nukkua. Nukun pari tuntia. Moitin itseäni, kun herään. Olen pirteämpi, mutta olo on kuitenkin vähän vetämätön, niin kuin päiväunien jälkeen usein on. Oliko kuitenkaan hyvä idea nukkua? Olisit mennyt sinne salille! Kompensoin tekemällä ruoan vaikken jaksaisi eikä ole edes nälkä. Imuroin ja pesen lattiat. Olo tuntuu jo vähän paremmalta, tein jotain järkevää. Nyt voin myös selitellä miehelleni, että vaikken mennyt salille niin tein kuitenkin jotain! Olo on tyhjä ja jatkuva tyytymättömyys vaivaa. Olen pettynyt tunnetilaani. Aikaisemmin olin niin onnellinen! Miksi en taaskaan onnistunut pysymään siinä tunnetilassa! Huomaan, että jännitän taas sitä, että lapset tulevat kohta koulusta kotiin. Sitten on taas pakko jaksaa. Menen ulos syömään lounaan, koska ulkona on ihana sää. Nuorin lapsi tulee kotiin ja huomaan olevani kiitollinen siitä. Kiitos, ettei minun tarvitse olla yksin. Kiitos, että rakastan sinua ihan niin kuin eilenkin. Olen ihan kunnossa aikaisemmista tunnetiloista huolimatta. Ne vain tulee ja menee. Mutta välillä menee se rakkauskin, ja silloin pelottaa.

Yksinäisyys

Tiedän, että kohtasin taas ahdistuksen ja epämukavan olon siitä, että jokin on huonosti, siksi että jäin yksin. Jätitte minut yksin! Olen aina ollut melkoinen mestari välttääkseni yksinäisyyttä. On aina ollut kavereita tai poikaystäviä. Nykyään lapset ja mies sekä työ. Keskittyminen muihin, vie ajatukset pois minusta. Omat tunnetilani kannattaa vain sivuuttaa ja keskittyä auttamaan muita. Tiedän, että minulla on tässä hirveästi opittavaa. Minun täytyisi viihtyä paremmin omassa seurassani ja käsitellä omia tunnetilojani. Vähitellen olen siinä parempi.

Miten olen puhunut itselleni tänään?

Tiedän, että puhun, tai sisäinen ääneni puhuu, minulle rumasti. En ikinä ole tarpeeksi hyvä, tee tarpeeksi paljon ja niin edelleen. Jo aamun aikana saatan moittia itseäni jo useasta eri asiasta. Heräsin liian myöhään, kävin liian lyhyellä lenkillä koiran kanssa ja söin liian huonon aamupalan. Suosittelenkin miettimään, miten itse puhut itsellesi? Herättäisikö se sinussa myötätuntoa itseäsi kohtaan? Onko ihmekään, että olo on aika huono, kun joutuu kuuntelemaan moitteita koko ajan? Niin kuin kirjoitin yllä, olen moittinut tänäänkin itseäni. En käynyt salilla. Tunteeni olivat vääränlaiset. Ruokahaluakin olisi kyllä pitänyt olla. Sitten kyllästyin ja tein vähän ajatustöitä ja onnistuin sanomaan itselleni: ”Et tee mitään vahinkoa kenellekään jos haluat nukkua tai jos et jaksa tehdä suunnittelemisiasi asioita. Luultavasti teet silloin vain hyvää itsellesi ja tarvitset lepoa sekä rauhaa. Vaadit itseltäsi ihan liikaa. Sitä paitsi on kesälomasi ja ulkona on ihana sää. Ota kirja, levitä piknikviltti ja nauti! Et ole jättänyt tekemättä mitään, mitä ei voisi tehdä myöhemmin. Huomaatko, olosi on jo paljon parempi?” ❤️

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *